Eilen hyvä ystävä kysyi, miltä tuntuu palata Afrikkaan yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Koen, että on suuri etuoikeus, että meitä vielä kutsutaan työhön Afrikkaan, Etiopian Mekane Yesus kirkon seminaariin opetustehtäviin. Haluan olla lähdössä avoimin ja positiivisin mielin. Toisaalta aikaisemmat kokemukset Tansaniassa ja Israelissa vaikuttavat niin, että tietää oikein hyvin, että monet asiat tulevat olemaan vaikeita ja haasteellisia. Sen lisäksi, että tulee varmasti ikävä lapsia ja omaa iäkästä äitiä, on itselläni mielessä, että palaamme jälleen siihen kulttuurienvälisten muuttajien - matkalaukkuaikuisten viitekehykseen, jossa on edessä uusi kulttuuri ja uusi kieli, uusi asuinympäristö, sopeutuminen näihin sekä uuteen työyhteisöön, monen uuden asian oppiminen ja kaikkien näiden vaikutus minuun itseeni. Muutos tulee haastamaan meitä tarkastelemaan omia totuttuja tapojamme vuorovaikutuksessa ja työn teossa sekä monessa muussa suhteessa, mitä emme vielä osaa ajatellakaan. Ehkä olemme siihen paremmin varustautuneet kuin aikaisemmin, ehkä kymmenen vuotta Suomessa onkin jumittanut meitä, emmekä olekaan enää niin joustavia tässä muutossa. Aika näyttää!
Onneksi saamme valmistautua ja olla lähdössä tähän uuteen vaiheeseen Taivaan Isän itsensä johdattamina ja Hänen armonsa ja siunauksensa turvin. Näin on hyvä, vaikka mutkan takaa ei vielä näykään, mitä on edessä päin.
Edessä tuntematon.... |