Amharan kielestä

Haluan kertoa tässä blogissa hiukan amharan kielestä, jonka opiskeleminen on päätoimista työtämme tämän kevään ajan. Olemme nyt olleet reilut kaksi kuukautta Mekane Yesus kirkon ylläpitämässä Joint Language School:issa.  Olemme nyt 2 B- tasolla, joka kestää 75 tuntia ja jota olemme kohta lopettelemassa. Tässä kakkostasolla on kolme osaa, jotka yhteensä kestävät 150 tuntia.

Ensimmäisellä tasolla emme saaneet itse puhua mitään. Kuuntelimme, osoittelimme opittuja esineitä ja ihmisiä tai teimme sellaisia toimintoja, joita meitä pyydettiin tekemään. 2. tasolla aloitimme pienistä kertomuksista, joita opettaja meille kertoi, ja jouduimme sitten myös itse lyhyesti kertomaan  päivittäisen elämämme pieniä tapahtumia. 2 B-tasolla olemme opetelleet amharan kielen kirjainmerkkejä eli fideleitä, joita on 264. Fidelit ovat tavuja ja jokaisella perusmerkillä on seitsemän muotoa riippuen siitä, millainen vokaali siihen kuuluu. Toisaalta myös meidän suomalainen vokaalimme A on oma merkkinsä ja se voi myös olla E tai O tai U…, eli sitäkin käsitellään samoin kuin konsonanttia.

Ensimmäiset fidelimme opimme opettajamme Jalalitin kanssa. Näette kuvissa myös nuolet, jotka osoittavat, miten fideleitä kirjoitetaan.

 

Seuraavassa kuvassa näette fidel- taulun, jonka tanskalainen ystäväpariskuntamme Tine ja Anders toivat meille lahjaksi, kun kutsuimme heidät neljän lapsensa kanssa kotiimme lettukesteille yhtenä viikonloppuna.

 

Seuraavassa kuvassa voi nähdä, miten yhdellä fidelillä on tosiaan seitsemän eri muotoa:

 

 

Yllä oleva fidel on A ja sen seitsemän muotoa ovat: a, u, i, a, e, i ja o. Jotta elämä ei kävisi yksitoikkoiseksi, on fideliluettelossa vielä toinenkin a- merkki, joka lausutaan ainakin meikäläisen ymmärryksen mukaan ihan samalla tavalla kuin tuo yllä oleva fidel. Tätä toista emme ole vielä opetelleet, joten sen käyttö lienee vähäistä. Sana, joka on punaisessa suorakulmiossa ja luetaan ihan suomalaisittain vasemmalta oikealle, merkitsee ”abeba” eli kukka. Sanan fidelit ovat siis seuraavat: a- be- ba.  Nykyisen asuinkaupunkimme nimi on Addis Abeba, joka tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ”uusi kukka”.

Seuraavan kuvan fidel on B ja sen seitsemän muotoa ovat: be, bu, bi, ba, be, bi, bo. Sana, joka on kirjoitettu tummennettuun laatikkoon, on helppo arvata maissiksi eli be-ko-lo.

 

 

 

 

 

Meillä on myös käytössä pienet ”aapiskirjat”, joista saamme nykyään 4-6 sivua lukuläksyjä joka päivä. Kuuntelemme edelleen kertomuksia, joista käymme koulussa läpi vieraita sanoja ja kielioppimuotoja. Ihmeellistä kyllä, olemme jo periaatteessa käyneet läpi kestopreesensin, imperfektin sekä tavallisen preesensin, jota myös käytetään futuurina asiayhteydestä riippuen niin kuin suomen kielessäkin. Muitakin aikamuotoja on tulossa, mutta on tämä jo hyvä saavutus näin lyhyessä ajassa.

Lukeminen sujuu tosi hitaasti, vaikka fideleiden seitsemän eri muotoa perustuvat kyllä tiettyyn logiikkaan. En ole valitettavasti itse niitä vielä sisäistänyt, pitäisi vaan kovasti harjoitella, kirjoittaa, puhua ja lukea. Eli jos blogeissamme on taukoa, tiedätte, että olemme fideleiden syövereissä harjoittelemassa amharan salaisuuksia.

Joitakin saattaa kiinnostaa, onko hepreantaidosta hyötyä, kun amhara on tunnetusti seemiläinen kieli. Monia tuttuja sanoja olemme jo tunnistaneet, esim.

amhara           heprea

bet                   bait      = talo

enii                  anii      = minä

kis                    kis        = tasku

ain                   ain       = silmä

abbat               abba    = isä

dam                 dam     = veri

meerab           ma’arav           = länsi

misrak             mizrah             = itä

kirb                  karov   = lähellä

On niitä muitakin sanoja ja rakenteita, joissa heprean kieli antaa hyvän perustan amharan ymmärtämiseen, mutta on näissä kielissä myös paljon eroavaisuuksia. Amharan kieleen on tullut lyhyen Italian miehityksen aikana paljon italialaisperäisiä sanoja. Pastat ja makaronit vilisevät täällä enkä ole missään päin Afrikkaa nähnyt tavallisissa pikkukaupoissa niin monia pastalajikkeita kuin täällä. Pasta ja makaroni kun eivät vielä satu olemaan mitään meidän lempiruokiamme muutenkaan.

Heprealaisten sanojen lisäksi tunnistan joitakin sanoja suahilin perusteella, lähinnä sellaisia, jotka ovat tulleet suahiliin arabian kielestä. Eli kaikkien kielten taidosta on hyötyä. Huonoina päivinä niitä vain saattaa sekoittaa sopivaksi sopaksi. Mutta on tämä melkoista aivovoimistelua. Olisipa ihanaa hypätä sellaiseen vaiheeseen, että pystyisi kirkossa ymmärtämään saarnaa ja osallistumaan uskontunnustukseen ja Isä Meidän rukoukseen amharan kielellä! Se ei kyllä valitettavasti ihan hyppäämällä onnistu, vaan siihen tarvitaan paljon työtä, rukousta ja Jumalan armoa, että jaksamme sinnikkäästi opiskella ja oppia tätä outoa kieltä. Rohkaisevaa on se, että olemme jo monesti saaneet makeasti nauraa etiopialaisen apulaisemme kanssa amharaksi kerrotuille vitseille.

 

 

 

 

 

 

Jokapäiväinen leipämme Etiopiassa

Muistelen, että lasten ollessa pieniä, luimme heille kirjaa, jossa kerrottiin viljan matkasta leiväksi. Tämä kirja on tullut mieleeni, kun olen ajatellut sitä, miten olemme saaneet kodissamme nauttia hyvää ruisleipää.

Rukiin tie meille alkoi Hosainan kuurojen koululta, jonne on matkaa muutama sata kilometriä Addis Abebasta. Suomen Lähetysseuran aluepäällikkö toi meille 25 kiloa rukiinjyviä käydessään siellä työmatkalla.

Kotiapulaisemme Ashkale pesi rukiinjyvät, jotka pesun jälkeen levitettiin puhtaille isoille lakanoille pihanurmikolle kuivamaan. Näin päästiin eroon hiekasta ja pikkukivistä, joita oli jyvien seassa.

Jyvien kuivattaminen vei 3-4 päivää. Koska yöt ovat Addis Abebassa kylmiä, jyvät levitettiin aamulla ja illalla kaadoimme ne säilytysastioihin yöksi ja sama juttu taas seuraavana päivänä. Aluksi levitimme jyvät ruohikolle, joka on pihamme aurinkoisin paikka, mutta samalla estimme vahtikoiramme Timin liikkumisen pihalla. Timi joutui arestiin toimistoon, mikä ei ollut sille mitenkään mieluisaa. Siksi päädyimme kuivattamaan jyviä parvekkeella, johon aurinko tosin paistoi vain iltapäivällä, mutta kun ilma on muuten kuivaa ja lämmintä, sujui kuivattaminen ihan hyvin.  Ainoa häiriötekijä olivat linnut, jotka jossain vaiheessa tajusivat puuhamme ja tulivat ottamaan osansa viljasadostamme. Jouduimme hätistelemään niitä pois viljakuivaamostamme.

Näiden vaiheiden jälkeen Ashkale puhdisti vielä jyvät perusteellisesti ja otti kotiinsa kuuden kilon erän jyviä ja käytti ne kotinsa lähellä olevassa myllyssä. Ja niinpä meillä olikin sitten hyvää kokojyväruisjauhoa käytettäväksi leivänpaistoon. Leivänjuuri oli talomme varsinaisten asukkaiden perua. Yksi työtovereistamme on elintarvikealan ammattilainen ja hän yhdisti omaa leivänjuurtaan talomme juureen, jotta sai sen juuri sopivaksi ja pääsimme leiväntekoon! Täytyy sanoa, että taikinasta tuli hyvää ja päädyimme tekemää pieniä sämpylöitä, jotka paistuvat nopeammin. Paistaminen sujui hyvin. Viimeisen pellillisen kohdalla jouduimme turvautumaan kaasu-uuniin, sillä juuri tuolloin tuli alueellemme tavallista pidempi sähkökatko.  Samalla tavalla olemme tehneet myös kokojyvävehnästä sämpylöitä. Eli hyvällä tahdolla ja monien ihmisten ja työvaiheiden myötävaikutuksella pystymme täällä Afrikan sydämessäkin nauttimaan terveellisestä ruisleivästä.  Aikomukseni on joku viikonloppu tehdä myös karjalanpiirakoita, kun kaikkia aineksia kerran on saatavilla! Leipominen ja siihen liittyvät valmistelutehtävät ovat mukavaa vaihtelua paljon energiaa ja aikaa vievän  amharankielen opiskelun ja seminaariin sekä omiin työtehtäviimme perehtymisen rinnalla. Työn tulokset ovat tässä myös paljon konkreettisemmat ja näkyvät nopeammin.

Amharan kielellä leipä-sanassa on vain kaksi kirjainmerkkiä, da ja bo, eli da-bo. Tämä sana tarkoittaa tavallista länsimaista leipää, mutta amharankielisessä Isä meidän rukouksessa käytetään jokapäiväsen leivän kohdalla sanaa injera, joka on etiopialainen muurinpohjaletulta näyttävä teff-jauhoista tehty hapan leipä, jota syödään lihan ja erilaisten kastikkeiden (wot) kanssa. Leipään ja ruokailuun tässä maassa liiittyy tärkeä kielikoulussa oppimamme sana: "makafel" eli jakaa. Opettajamme kertoi, että aina, jos joku tulee taloon ja talonväki on syömässä tai juomassa teetä tai kahvia, on maan tapa kutsua vieras syömään yhdessä talonväen kanssa. Tämä on hyvä muistaa Suomessakin. Jokapäiväinen leipämme on Jumalan lahja, joka on tarkoitettu yhdessä jaettavaksi. Kussakin perheessä ja talossa jaetaan sitä, mitä on kulloinkin jaettavana. Tästä jakamisesta muistuttaa meitä allaoleva kuva tuloateriastamme, jossa nautimme yhdessä injeraa ja erilaisia Etiopian herkkuja.