perjantai 25. tammikuuta 2013

Suomalaista asumista Addis Abebassa


Asumme kirkon asuntoalueella, jonka talot ovat suurelta osin eri lähetysjärjestöjen rakentamia. Täällä on tanskalaisten, norjalaisten, ruotsalaisten, amerikkalaisten ja suomalaisten taloja, vaikka alue onkin nykyään kirkon hallinnassa. Meidän tämänhetkinen asuinpaikkamme sijaitsee alueen ”suomalaisessa osassa”, jossa Kansanlähetyksen talon naapureina on Suomen Lähetysseuran taloja.  Asumme paritalossa, jossa asuu kaksi perhettä ja talon alakerrassa on vierashuoneita. Räisäsen perhe, jonka puolella asumme, ovat lähdössä helmikuussa kolmen kuukauden työmatkalle, joten sen jälkeen asustelemme Eskon kanssa paritalon toista puolikasta.  Tämänhetkisen huoneemme ikkuna näkyy parvekkeen kohdalla pyykkien takana vasemmalla. Eskon “työhuone” on polttopuitten takana alakerrassa.


Parvekkeen alle on varastoitu polttopuita, joita käytetään piharakennuksen saunan lämmittämiseen. Molemmissa asunnoissa on takat, joita myös käytetään, sillä asunnot ovat yllättävän kylmiä. Koska Addis Abeba sijaitsee noin 2300 metrin korkeudessa, ovat yöt täällä kylmiä, alle kymmen astetta, vaikka päivälämpötila nousisikin 25 asteeseen.  Pihapuissa olemme nähneet useita uusia lintulajituttavuuksia, kolibrin tapaisia pieniä lintuja ja tänään “hiirilintuja”. Pari isoa hanhea herättelee meidät aamuisin kuuden jälkeen naapurissa sijaitsevan kirkon mediakeskuksen katolta.

Mukavaa on se, että vesi tulee ja menee taloissamme. Samoin jääkaappi ja sähköhella toimivat, vaikka olemme jo päässeet käyttämään otsalamppujakin sähkökatkosten aikana, jotka eivät onneksi ole olleet pitkiä.  Alueellamme on päivällä ja yöllä vahteja. Pääsin tekemään viikko sitten työalamme tilintarkastusta ja minua nauratti, kun huomasin, että vahtikoiramme ruokakustannukset oli kirjattu säntillisesti kirjanpitoon. Uskollinen ja lempeä vahtikoiramme Tim osaa olla ihan pelottavan näköinen ja haukkuu kissoille ja varmaan vieraillekin. Se myös kuuntelee tyytyväisenä kanssamme amharan kielen nauhoituksiamme ja ”vahtii” läksyjen tekoa pihalla.


Kielikoulumme on sadan metrin päässä talostamme. Kuljemme sinne pienen portin kautta, joten ei mene turhaan aikaa siirtymiseen.  Päivärytmimme on kielikoulun aikana hyvin säännöllinen, aamupalan jälkeen kouluun ja sitten syömään Kansanlähetyksen vierastalon emännän Adabsen tekemää lounasta ja iltapäivällä läksyjen tekoa ja erilaisten asioiden hoitamista. Tässä maassa kestää yllättävän kauan saada pienikin asia hoidetuksi. Saimme onneksi nyt nettitikkumme toimimaan, joten kommunikointi on mahdollista.  Paikalliset ajokortit ovat vielä vaiheessa, vaikka niissä viivytystä onkin tullut lähinnä Suomen suurlähetystön puolelta. Eli emme vielä pääse ajelemaan itse kaupungilla. Autoja on runsaasti, mutta pääkaupungin kadut ovat leveitä ja liikenne on huomattavasti Israelia rauhallisempaa ja kohteliaampaa.
Pihapiirissämme on myös Kansanlähetyksen Etiopian työalan toimisto ja kirjasto sekä sauna. Ne sijaitsevat seuraavan kuvan talossa. Saunassa käydään pääsääntöisesti keskiviikkona ja lauantaina, eli suomalainen elämänrytmi on vahvoilla. Kielikouluryhmämme tanskalaista pastoria nauratti, kun kerroin saunastamme, jonka löylyt ovat tosi mahtavat!  Lintuja, muutamaa hyttystä, paria kilttiä liskoa ja vahtikoiraamme lukuun ottamatta emme ole nähneet vielä muita eläimiä, emme onneksi edes niitä kirppuja, joista meitä varoitettiin.  Asummehan sentään isossa kaupungissa, joka on Etiopian, ja etiopialaisten itsensä mielestä koko Afrikan, pääkaupunki! 




keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Amharan kielikoulussa Addis Abebassa


Ensimmäiset kaksi päiväämme Etiopiassa ovat kuluneet kuin siivillä. Saavuimme tänne myöhään maanantai-iltana. Kaikki matkatavaramme saapuivat perille ja lähettitoverimme ottivat meidät lämpimästi vastaan. Ajomatka lentokentältä majapaikkaan kesti vain noin puoli tuntia. Kansanlähetyksen lähetystalo sijaitsee Addis Abeban Mekanissan alueella, jossa on myös tuleva työpaikkamme Mekane Yesus-seminaari. Jo ensimmäisenä yönä saimme tuntea sen, että Addis Abeba sijaitsee yli 2300 metriä merenpinnan yläpuolella. Päivän ja yön lämpötilavaihtelut ovat todella suuria. Kääriydyimme ensimmäisenä yönä tiukasti ostamiimme lämpimiin peittoihin ja kuuntelimme uuden asuinmaamme yön vieraita ääniä. Yöuniamme vartoivat pihalla kaksi yövartijaa sekä saksanpaimenkoira Timi. 

Heti tiistai-aamuna työtoverimme Pirkko opasti meidät noin sadan metrin päässä asuinpaikastamme sijaitsevaan kielikouluun. Koulumatka ei siis ole pitkä. Aloitimme Amharan opinnot kristillisessä kielikoulussa, jota pyörittävät Mekane Yesus-kirkko ja sitä tukevat lähetykset. Oppitunnit pidetään maanantaista perjantaihin ja ne alkavat klo 8.30 ja päättyvät klo 12. Välillä pidetään yhteinen hartaushetki ja kahvitauko. Kielikoulussa voi opiskella Etiopian pääkieliä, amharaa, oromoa ja tigreä. Aamutuntien lisäksi pidetään myös iltatunteja. Opiskelijat tulevat ympäri maailmaa ja heitä on yhteensä noin 30-40. Meidän luokassamme on kuusi oppilasta.

Näkymä kielikoulun pihalle


                                                                                                                                                                                    

Kielikoulu on vuonna 2008 ottanut käyttöön uuden opetusmenetelmän, jota kutsutaan nimellä Growing Participation Approach, suomeksi = Kasvavan osallistumisen lähestymistapa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ensimmäiset 100 oppituntia eli noin kuukausi opiskelijat eivät puhu, lue eivätkä kirjoita mitään. He vain kuuntelevat, mitä opettaja heille puhuu ja tekevät mitä hän heiltä pyytää. Uuden kielen opiskelu tapahtuu siis samalla tavalla kuin pieni lapsi oppii oman äidinkielensä, eli kuuntelemalla toisten puhetta yhä uudestaan ja uudestaan. Opettaja näyttää pienille korteille piirrettyjä esineitä ja ihmisiä sekä sanoo niiden nimiä useita kertoja peräkkäin. Tai sitten hän näyttää lapsille tehtyjä leikkieläimiä ja lausuu niiden nimiä. Tai hän näyttää leikkitaloa ja lausuu sen osien nimiä. Sen jälkeen hän kysyy opiskelijoilta: Missä on mies, missä on koira, missä on ovi ja opiskelijat osoittavat kynällä tai sormella oikeaa asiaa. 


 
Amharan kielen opiskelu tuntuu välillä siltä kuin olisimme jälleen tulleet pieniksi lapsiksi. On hauska tunne, kun saa jälleen olla lapsi. Tärkeä työväline on nauhuri, jolla nauhoitetaan opettajan lausumat uudet sanat. Niitä kertyy päivittäin noin sata. Olemme jo havainneet useita samanlaisia sanoja kuin hepreankielessä. Amhara on todella seemiläinen kieli. Uuden kielen opiskelu on samalla hauska, mutta myös väsyttävä kokemus. Välillä tuntuu siltä, että aivot ovat jo niin täynnä uusia sanoja, ettei lisää enää mahdu. Oppituntien jälkeen opiskelijoiden on joka päivä kuunneltava päivän nauhoitettua sanastoa vähintään kolme kertaa. Pyrimme tekemään sen ulkona silloin kun aurinko vielä paistaa. Auringon laskun jälkeen tulee nopeasti pimeää ja ilma kylmenee nopeasti. Lähetystalon pihalla on sauna, jonka pehmeitä löylyjä kävimme tiistai-iltana jo maistamassa. Keskiviikkona jatkui sama tahti kuin tiistaina. Auringon laskiessa olimme taas kypsiä käymään vuoteeseen. Kääriydyimme lämpimien peitteidemme sisään aivot ja keho uusista kokemuksista väsyneinä. Mielessä pyörivät päivän aikana opitut uudet kiehtovat sanat. Jostakin yön pimeydestä kuului ortodoksikristittyjen rukoukset läheisestä kirkosta. Pihamaan pensaan oksalla kurnutti oranssinvärisen vatsan omaava varpuslintu. Amhara on alkanut avautua, mutta tuntuu siltä, että sen oppiminen vaatii paljon työtä. Lähetystyöntekijä tarvitsee todella Salomon viisautta, kuten lähtöjuhlassamme Mikkelissä meille kerrottiin. Rukoilkaa sitä viisautta meille.