Joulu 2013 oli meille ensimmäinen joulumme Etiopiassa. Saimme viettää sitä kaksinkertaisena. Ensin meidän "forentsien" joulu 25.12. ja sitten etiopialainen joulu 7.1. Pitihän se joulukuusi saada. Seuraavat kuvat kertovat siitä, miten sen saimme ja mistä?
Pyysimme lähetyksemme päivävahtia Meheretua katkomaan saunan savupiipun läheisyydessä olleet sypressin oksat pois. Osa niistä olikin jo mustunut ja olivat vaarassa syttyä tuleen saunaa lämmitettäessä.
Seuraavassa vaiheessa Tuula pesi sypressin oksat, jottei niistä tulisi siitepölyä olohuoneeseemme.
Eikös ollutkin kaunis joulukuusi? Joulukuusen lisäksi saimme myös käydä joulukirkossa. Tällä kertaa se oli kynttiläkirkko, jota vietettiin Mekane Yesus kirkon kansainvälisessä seurakunnassa.
Tapaninpäivänä suuntasimme maan pohjoisosia kohti. Joulumatkamme määränpää oli maailmankuulu nähtävyys Lalibela.
Jos mikä toimii hyvin Etiopiassa niin se on lentoliikenne. Kahden tunnin lento Addis Abebasta, välilasku Gonderissa, ja olimme mukavasti perillä Lalibelan kentällä.
Viivyimme Lalibelassa kaksi päivää ja kaksi yötä. Ensimmäisenä päivänä kävimme katsomassa kymmenen kallioonhakattua ortodoksikirkkoa. Kirkkoja on kaikkiaan 11, mutta yksi oli nyt korjaustöiden vuoksi suljettu turisteilta. Kuulimme, että kirkkoja suojaavat kattorakenteet on tehty Suomen valtion kehitysyhteistyövarojen turvin. Jokaisen kirkon portailla riisuttiin kengät jalasta ja sisälle mentiin sukkasillaan.
Kirkot on todella hakattu kallion sisälle. Niiden rakentaja oli kristitty kuningas Lalibela 12. vuosisadalla j.Kr. Kallioon hakatut kirkot olivat piilossa ja suojassa kristittyjä vainonneilta muslimeilta.
Seuraavana päivänä kiipesimme Lalibelan vuorelle, joka on yli kolmen kilometrin korkeudessa. Lalibelan kaupunki sijaitsee noin 2600 metrin korkeudessa ja matkaa vuoren huipulle on noin viisi kilmometriä. Sillä matkalla nousua on kuitenkin yli 400 metriä. Tuula, jo ennestään kokenut vuorikiipeilijä, nousi vuorelle jalan, mutta minä valitsin muulin. Se oli yksi elämäni jännittävimmistä retkistä, sillä polku oli paikoin hyvin kivinen ja kapeimmilta kohdiltaan vain noin puoli metriä leveä. Monesti toisella puolella avautui kymmenien metrien pudotus alas kauniin vuoren rinteiltä.
Muulin nimi on Desta - ilo - ja sillä oli todella ilo ratsastaa. En olisi etukäteen uskonut, että se kykenee kantamaan minut niin kivikkoista polkua ylös vuorelle. Muulin omistajan nimi on Mersha ja hän kertoi omistavansa kymmeniä aaseja ja muuleja. Hän kertoi, että muuli elää 40 vuotiaaksi ja että Desta on nyt 25 vuotias. Mershan kädessä oleva keppi on ortodoksipyhiinvaeltajien Lalibelassa käyttämä sauva ja ostin sen häneltä muistoksi tältä omalta pyhiinvaellusmatkaltani Lalibelaan.
 |
| Viimeinen osuus ennen huippua. |
|
 |
| Tämä lienee elämäni huippuhetki, ainakin yksi niistä. |
Mitäs sieltä huipulta löytyikään..? Ainakin näkymät olivat upeat ja ilma raikas. Mutta kun kysymyksessä oli pyhiinvaellusmatka jouluna, astuimme toki sisälle myös pieneen kirkkoon, joka oli pystytetty vuoren huipulle. Sieltä löysimme matkamme päämäärän ja joulun Herran...
 |
| "Sinun puolestasi tämän tein!" |
Väsyneinä, mutta tyytyväisinä palasimme alas vuorelta ihailemaan Lalibelan mahtavaa auringonlaskua.
