Etiopia on aasien luvattu maa. En ole
missään muualla nähnyt niin paljon aaseja kuin täällä. Toisaalta on myös
sanottu, että tässä maassa kaikkein raskaimmat työt tekevät aasit ja naiset.
Aasit ovat työntekoa varten ja useimmiten se merkitsee niille taakkojen
kantamista.
Aasi liittyy pääsiäiseen hyvin
keskeisellä tavalla. Aasin varsa sai kantaa Jeesuksen Jerusalemiin. Matka ei
ollut pitkä, mutta Öljymäen rinne on jyrkkä. Aasi kantoi Jeesuksen kärsimään
ristinpuulle. Tuo pieni aasi ei silloin tiennyt rististä enempää kuin sen
ympärillä iloitsevat ihmisetkään. Suuri opettaja tuli kaupunkiin. Oli syytä
iloita. Mutta Jeesus itse kyllä tiesi, mikä häntä odotti. Hän ratsasti
Jerusalemiin risti silmiensä edessä.
Olin aikaisemmin monesti kuullut
kerrottavan, että useimmilla aaseilla on selässään ristinmerkki. Vasta tämän
vuoden helmikuussa Hosainan kuurojenkoululla käydessämme sain todeta sen omin
silmin. Kuurojenkoulun pihalla söi ruohoa liekaan kytketty aasi. Kurkistin sen
selkään, nähdäkseni mitä Jeesuksella oli silmiensä edessä, kun hän ratsasti
aasilla Jerusalemiin. Hosainan aasilla oli todellakin selässään kaunis musta
risti.
Pääsiäisenä kysymme itseltämme: Mitä
Jeesuksen risti minulle merkitsee? Raamatun mukaan Jeesus kantoi meidän
syntimme ruumissaan ristinpuulle. Hän kärsi ja kuoli, jotta me saisimme
syntimme anteeksi ja meistä tulisi Jumalan lapsia. Jeesus nousi ylös
kuolleista, jotta me saisimme elää uutta elämää Jumalan kunniaksi. Jeesuksen
risti kutsuu meitä kantamaan toisten taakkoja Jumalan kunniaksi. Eräs pieni
aasi sai kerran kantaa Jumalan Pojan Jerusalemiin toteuttamaan suurta
pelastustehtävää. Tuon pienen aasin osuus oli vain ehkä kilometrin tai parin
pituinen. Se kantoi Jeesusta selässään ehkä puoli tuntia tai korkeintaan
tunnin. Mutta se riitti. Tehtävä oli täytetty. Jumalan Poika tuli Jerusalemiin
täyttämään ihmiskunnan syntien sovituksen. Tuo pieni aasi oli tietämättään
Jumalan välikappale. Herra tarvitsi sitä. Näin Herra tarvitsee myös meitä
palveluksessaan. Ehkä tehtävämme ei ole ulkonaisesti kovinkaan suuri eikä se
kestä pitkään, mutta sekin voi olla yksi tärkeä lenkki Jumalan iankaikkisessa
pelastussuunnitelmassa. Saamme kantaa oman kuormamme, jonka Jumala meille
antaa. Saamme tehdä sen iloiten tietoisena siitä, että se on Jumalan antama ja
että se kirkastaa tavalla tai toisella Jeesuksen nimeä.
Meidän maailmamme kaipaa kuulla
ilosanomaa Jeesuksesta. On sanottu, että jokaisen sukupolven tehtävänä on
evankelioida oma sukupolvensa. Jos meidän paikkamme tässä ketjussa jää
tyhjäksi, se voi merkitä sitä, että joku toinen ihminen maailmassa ei saakaan
kuulla evankeliumia Jeesuksesta. Katson lapsen vilpittömiä kasvoja. Hän odottaa
elämältä hyvää. Hän odottaa kuulla Jeesuksen rakkaudesta. Hän odottaa saada
mahdollisuuden palvella omalla paikallaan kantaen taakkansa Jumalan kunniaksi.
Täällä Etiopiassa ei ole vain valtavan paljon aaseja, täällä on myös valtavan
paljon ihmisiä. Kadut vilisevät täynnä vanhuksia, työikäisiä, nuoria ja lapsia.
Iloisia, hymyileviä kasvoja. Kärsiviä,
likaisia kasvoja. He odottavat saavansa kuulla hyviä uutisia. Pieni poikakin
kuurojenkoulun luokassa, huolimatta siitä ettei hän kuule, haluaa oppia uutta.
Hänenkin puolestaan Jeesus kuoli ristillä. Siksi hänen tulee oppia lukemaan,
jotta hän voi omistaa ilosanoman Jumalan rakkaudesta. Tytöt Hosainan kadulla
katsovat elämää avoimin silmin. He haluavat kuulla hyviä uutisia. Kerron
heille, että tärkein asia elämässä on se, että Jeesus on meidän sydämessämme. He
ovat kanssani samaa mieltä.
Etiopiassa viljat puidaan joulun ja pääsiäisen välillä. Puiminen tapahtuu härkien avulla puimatantereella. Alla Tuulan ottama kuva Hosainan matkamme varrelta.
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ !