perjantai 11. huhtikuuta 2014

AASI JA RISTI



Etiopia on aasien luvattu maa. En ole missään muualla nähnyt niin paljon aaseja kuin täällä. Toisaalta on myös sanottu, että tässä maassa kaikkein raskaimmat työt tekevät aasit ja naiset. Aasit ovat työntekoa varten ja useimmiten se merkitsee niille taakkojen kantamista.

Aasi liittyy pääsiäiseen hyvin keskeisellä tavalla. Aasin varsa sai kantaa Jeesuksen Jerusalemiin. Matka ei ollut pitkä, mutta Öljymäen rinne on jyrkkä. Aasi kantoi Jeesuksen kärsimään ristinpuulle. Tuo pieni aasi ei silloin tiennyt rististä enempää kuin sen ympärillä iloitsevat ihmisetkään. Suuri opettaja tuli kaupunkiin. Oli syytä iloita. Mutta Jeesus itse kyllä tiesi, mikä häntä odotti. Hän ratsasti Jerusalemiin risti silmiensä edessä.

Olin aikaisemmin monesti kuullut kerrottavan, että useimmilla aaseilla on selässään ristinmerkki. Vasta tämän vuoden helmikuussa Hosainan kuurojenkoululla käydessämme sain todeta sen omin silmin. Kuurojenkoulun pihalla söi ruohoa liekaan kytketty aasi. Kurkistin sen selkään, nähdäkseni mitä Jeesuksella oli silmiensä edessä, kun hän ratsasti aasilla Jerusalemiin. Hosainan aasilla oli todellakin selässään kaunis musta risti. 



Pääsiäisenä kysymme itseltämme: Mitä Jeesuksen risti minulle merkitsee? Raamatun mukaan Jeesus kantoi meidän syntimme ruumissaan ristinpuulle. Hän kärsi ja kuoli, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja meistä tulisi Jumalan lapsia. Jeesus nousi ylös kuolleista, jotta me saisimme elää uutta elämää Jumalan kunniaksi. Jeesuksen risti kutsuu meitä kantamaan toisten taakkoja Jumalan kunniaksi. Eräs pieni aasi sai kerran kantaa Jumalan Pojan Jerusalemiin toteuttamaan suurta pelastustehtävää. Tuon pienen aasin osuus oli vain ehkä kilometrin tai parin pituinen. Se kantoi Jeesusta selässään ehkä puoli tuntia tai korkeintaan tunnin. Mutta se riitti. Tehtävä oli täytetty. Jumalan Poika tuli Jerusalemiin täyttämään ihmiskunnan syntien sovituksen. Tuo pieni aasi oli tietämättään Jumalan välikappale. Herra tarvitsi sitä. Näin Herra tarvitsee myös meitä palveluksessaan. Ehkä tehtävämme ei ole ulkonaisesti kovinkaan suuri eikä se kestä pitkään, mutta sekin voi olla yksi tärkeä lenkki Jumalan iankaikkisessa pelastussuunnitelmassa. Saamme kantaa oman kuormamme, jonka Jumala meille antaa. Saamme tehdä sen iloiten tietoisena siitä, että se on Jumalan antama ja että se kirkastaa tavalla tai toisella Jeesuksen nimeä.

Meidän maailmamme kaipaa kuulla ilosanomaa Jeesuksesta. On sanottu, että jokaisen sukupolven tehtävänä on evankelioida oma sukupolvensa. Jos meidän paikkamme tässä ketjussa jää tyhjäksi, se voi merkitä sitä, että joku toinen ihminen maailmassa ei saakaan kuulla evankeliumia Jeesuksesta. Katson lapsen vilpittömiä kasvoja. Hän odottaa elämältä hyvää. Hän odottaa kuulla Jeesuksen rakkaudesta. Hän odottaa saada mahdollisuuden palvella omalla paikallaan kantaen taakkansa Jumalan kunniaksi. Täällä Etiopiassa ei ole vain valtavan paljon aaseja, täällä on myös valtavan paljon ihmisiä. Kadut vilisevät täynnä vanhuksia, työikäisiä, nuoria ja lapsia. Iloisia, hymyileviä kasvoja.  Kärsiviä, likaisia kasvoja. He odottavat saavansa kuulla hyviä uutisia. Pieni poikakin kuurojenkoulun luokassa, huolimatta siitä ettei hän kuule, haluaa oppia uutta. Hänenkin puolestaan Jeesus kuoli ristillä. Siksi hänen tulee oppia lukemaan, jotta hän voi omistaa ilosanoman Jumalan rakkaudesta. Tytöt Hosainan kadulla katsovat elämää avoimin silmin. He haluavat kuulla hyviä uutisia. Kerron heille, että tärkein asia elämässä on se, että Jeesus on meidän sydämessämme. He ovat kanssani samaa mieltä.



Etiopiassa viljat puidaan joulun ja pääsiäisen välillä. Puiminen tapahtuu härkien avulla puimatantereella. Alla Tuulan ottama kuva Hosainan matkamme varrelta.



HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ !