Yksi
käytännöllinen asia, joka liittyy lähtemiseen, pakkaamiseen ja toiselle
paikkakunnalle muuttamiseen on lähtölista. Se on lista asioista, jotka ennen
lähtemistä täytyy tehdä ja viedä päätökseen. Sitten voi lähteä levollisin
mielin, kun tietää, että on tehnyt kaiken sen, mitä itse voi tässä elämänvaiheessa
tehdä. Minullakin on Etiopiasta lähtiessä sellainen lista. Yksi listalle
kirjoitetuista asioista on: käy metsässä! Metsä tarkoittaa kolme vuotta
kotinamme palvelleen SLS:n vierastalon takana olevaa pientä eukalyptusmetsikköä,
joka näkyy kotimme ikkunoista. Vaikka se on vain pieni metsikkö, on se silti
vaikuttava näky. Puut kohoavat vihreinä jopa 25-30 metrin korkeuteen.
Miksi halusin vielä yhden kerran ennen Suomeen lähtöäni käydä
tuossa metsässä? Koska ystäväni asuvat siellä. Ystävilläni tarkoitan kaikkia
niitä suuria ja pieniä lintuja, jotka asuvat tuossa metsikössä. Kaikkein
hauskimpia niistä ovat isot mustat ja valkeat linnut. Niitä kutsutaan amharaksi
yhteisellä nimellä amoraots. Ainakin
osa niistä on ibis-lintuja. Ibis-lintuja palvottiin pyhinä muinaisessa
Egyptissä. En tiedä miksi, sillä minusta ne ovat lähinnä hauskoja. Kun aurinko
Etiopiassa laskee iltakuuden jälkeen, nuo linnut alkavat kokoontua nukkumaan
eukalytusmetsikköön. Niitä tulee yksitellen tai pieninä ryhminä kymmenittäin.
Hauskinta ovat niiden äänet ja keskustelu, joka muistuttaa lähinnä kanan ja
variksen äänten sekoitusta, mutta voimakkaampaa sellaista. Iltaisin, joskus
jopa öisin, ne keskustelevat keskenään. Kerran, kun ne illalla jo olivat
hiljentyneet nukkumaan, matkin pihalla niiden ääntä ja vastaukseksi koko
metsikkö alkoi raakkua. Ne ymmärsivät puheeni.
Kun päivällä auringon paistaessa kirkkaasti menee tuohon
pieneen metsikköön, ei siellä kuule suurten amora-lintujen ääniä. Päivällä
laulavat pienet linnut. Niitäkin asuu tuossa metsikössä useita eri lajeja.
Niiden laulu kuuluu voimakkaimmin aamulla auringon noustessa ja iltaisin juuri
ennen auringon laskua. Jos haluaa kuulla niiden laulua selvemmin, täytyy mennä
sisälle metsikköön. Juuri niin halusin vielä kerran tehdä. Pääkaupungin
liikenteen ja ihmismelun äänet eivät kuulu yhtä voimakkaasti metsikön sisällä.
Siellä kuuluu pienten lintujen kaunis laulu. Halusin vielä kerran käydä siellä
metsän vihreyden keskellä. Halusin kuulla pikkulintujen kaunista laulua.
Halusin nähdä eukalyptuspuiden mahtavat, paksut rungot, jotka ylväästi kohoavat
korkeuksiin. Usein metsikössä voi myös kuulla aivan sen takana virtaavan pienen
joen veden solinan. Lintujen laulu ja veden solina vihreässä metsässä tuntuvat
rauhoittavilta.
Mielestäni kaikkein kaunein pieni lintu, joka joskus
vierailee tuossa metsikössä, on nimeltään paratiisilintu, englanniksi Paradise
fly catcher (paratiisin kärpässieppo). Olen nähnyt sen metsikössä vain muutamia
kertoja. Naaraan pyrstö on oranssinruskea, kun taas uroksen pyrstösulat ovat valkoiset.
Kummankin pyrstö on pitkä. Kun paratiisilintu lentää se tekee aaltomaista
liikettä, jolloin myös sen pitkä pyrstö tekee aaltoja sen perässä.
Paratiisilintu on erittäin ketterä. Se pystyy nousemaan nopeasti pystysuoraan
ylös useita metrejä. Se kurvailee ketterästi puiden lehtien ja oksien välissä.
Paratiisilinnun liikkeet ovat siroja, ketteriä, nopeita ja samalla erittäin
kauniita.
Kun ensimmäisen kerran näin paratiisilinnun lentävän
metsikkömme liepeillä valkoinen pyrstö aaltoillen sen liikehtiessä äärettömän
ketterästi, ajattelin: Tuollainen on Jumalan Pyhä Henki ja tuollainen on ihanne
lähetystyöntekijä. Hän liikkuu ketterästi, joustavasti ja kauniisti
työympäristössään työtänsä tehden, pieniä kärpäsiä keräten. Hän väistelee
vastaantulevia puiden oksia ja toisia lintuja, mutta silti hänen työnsä on
nopeaa ja tehokasta. Välillä hänen täytyy tehdä äkkikäännös ja nousta nopeasti
pystysuoraan saadakseen työnsä tehdyksi. Kaiken keskellä hän jättää jälkeensä
kauniita aaltoja, jotka ilahduttavat niitä, jotka häntä katselevat.
Paratiisilintu on vain pieni lintu, joka tekee niin mitättömän pientä työtä, metsästää
kärpäsiä, mutta silti se on niin kaunista katseltavaa. Paratiisilinnun näkeminen ilahdutti minua
suuresti arkisen aherruksen keskellä Etiopiassa. Sen kaunis lento rohkaisi
minua jatkamaan arkista, joskus raskaalta ja mitättömältä tuntuvaa työtäni. Jos
minun pitäisi kirjoittaa lähetysteologiaa käsittelevä kirja, joka kuvailisi
parhaimpien lähetystyöntekijöitten ominaisuuksia ja heidän toimintatapojaan,
sen kirjan nimeksi laittaisin ”Paratiisilintu”. Joka tapauksessa, tunsimmepa
olevamme sitten joko noita suuria, hauskasti raakkuvia amora-lintuja tai
kauniisti ja ketterästi lentäviä paratiisilintuja, lähetyksen Herran armo
kuitenkin riittää meille kaikille. Samassa Jumalan luomassa metsässä me asumme
ja työtämme teemme.
Esko
Siljanen
Etiopiasta
lähtöni päivänä 15.6.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti